Afasia on kielenoppimisiän jälkeen ilmenevä kielellinen häiriö, joka voi vaikuttaa puheen tuottoon ja ymmärtämiseen monin tavoin. Yleensä afasia johtuu aivoinfarktista tai aivoverenvuodosta; muita mahdollisia syitä ovat esim. aivokasvaimet ja traumaattiset aivovammat. Afasia voi olla myös etenevä, ns. primääri progressiivinen afasia, joka liittyy yleensä ikääntyneillä henkilöillä otsa-ohimolohkorappeumaan ja sen myötä muihin muistisairauden oireisiin.
Yleisimpiä afasiaoireita ovat sananlöytämisen vaikeudet. Sanat voivat korvautua merkitykseltään tai äänneasultaan samankaltaisilla sanoilla: esimerkiksi sanasta ”banaani” voi tulla ”omena” tai ”baana”. Sananlöytämisen vaikeudet voivat tehdä puheeseen myös pitkiä taukoja ja hitautta. Lisäksi afasia voi vaikuttaa kieliopillisten rakenteiden käyttöön ja ymmärtämiseen, sekä lukemiseen ja kirjoittamiseen. Afasia ilmenee myös viittomakielisen ihmisen viittomissa.
Afasioita luokitellaan eri afasiatyyppeihin puheen sujuvuuden, ymmärtämisen sekä toistamisen ja nimeämisen onnistumisen perusteella. Esimerkiksi Wernicken afasia on sujuva afasiamuoto, jossa puhe voi olla vuolastakin, mutta sen sisältöä on vaikeaa tai mahdotonta ymmärtää. Käytännössä hyvin harvan potilaan oireet kuitenkaan sopivat täsmällisesti vain yhteen tiettyyn afasiatyyppiin. Usein afasiatyyppi myös muuttuu ajan saatossa – aivoverenkiertohäiriöiden ja aivovammojen tapauksessa kuntoutumisen edetessä, ja etenevien afasioiden tapauksessa sairauden edetessä.
Afasian vaikeusasteet vaihtelevat ymmärrettävän puheen täydellisestä puuttumisesta lieviin, joskus jopa vain tietyn semanttisen kategorian (esim. eläimet, vaatteet) sanoihin rajautuviin sananlöytämisvaikeuksiin. Muiden kuin etenevien afasioiden oirekuvat yleensä muuttuvat toipumisen ja kuntoutumisen edetessä. Spontaanikin toipuminen on usein merkittävää, ja kielellisen toimintakyvyn parantumista voidaan edistää merkittävästi kuntoutuksella.
Kuntoutukseen kuuluu tarpeen mukaan esimerkiksi sananlöytämisen, nimeämisen tai kieliopillisten rakenteiden suoraa harjoittelua. Nykyaikaisessa afasiakuntoutuksessa keskitytään vahvasti kokonaisvaltaisen toimintakyvyn parantamiseen. Tällöin kommunikaation onnistuminen ei ole pelkästään afaattisen henkilön kielellisten taitojen harjoittelun ja suoran kuntoutumisen varassa, vaan hän ja mahdollisesti myös hänen läheisensä saavat ohjausta kommunikaatiostrategioihin, joilla olemassa olevien rajoitteiden vaikutus kommunikaatioon ja osallistumiseen jää mahdollisimman vähäiseksi.