Lasten kesken on etenkin 2 – 3 vuoden iässä huomattavissa suuria eroja puheen määrässä ja selkeydessä. Kolmivuotiaankin puheesta voi vielä puuttua useita äänteitä: yleisiä viimeisten joukossa opittavia ovat esimerkiksi r, s, d, l ja k. Yleensä kolmivuotiaan puhe on kuitenkin jo pääosin ymmärrettävää myös vieraalle aikuiselle. Jos puheen epäselvyys herättää huolta, lapsi voidaan ohjata neuvolasta tarvittaessa puheterapeutin arvioon.
Puheterapiassa voidaan harjoitella puheen selkeyttä, sekä antaa ohjausta vanhemmille. Vanhemmat voivat tukea lapsen puheen selkeytymistä monin yksinkertaisin tavoin. Erityisen tärkeää on kuunnella lasta kärsivällisesti, jolloin motivaatio sanalliseen ilmaisuun säilyy ja puhetta tulee harjoiteltua. Myös laulut, lorut ja yhteiset leikit, joissa lapsen ilmaisuja sekä kuunnellaan, että toistetaan ja laajennetaan, harjoittavat puhetta ja puhumisen iloa.