Uusien taitojen oppiminen tapahtuu usein vaiheittain, aina edellisen osataidon päälle rakentaen, ja näin on myös ärrän oppimisessa. Aivan ensimmäiseksi lapsen on opittava tunnistamaan r-äänne kuulemastaan puheesta ja erottamaan se muista äänteistä. Tämän jälkeen etsitään kielenkärjelle oikea paikka, joka löytyy hampaiden takana olevalta ”harjulta”, hammasvallilta. Seuraava vaihe on kielen ja leuan liikkeiden eriyttäminen: kielenkärjen tulee voida pysyä hammasvallilla riippumatta leuan avautuvasta ja sulkeutuvasta liikkeestä. Tämän jälkeen voidaan lähteä hakemaan ärrän täryä kielenkärkeen, mikä onnistuu usein sitkeällä harjoittelulla esimerkiksi samassa paikassa tapahtuvien d- ja n- äänteiden kautta. Dnn-dnn-drrr… Dnnn-dnnn-drrr… Kun täry on saavutettu apuäänteiden kanssa, apuäänteitä aletaan häivyttää, kunnes täry onnistuu itsenäisesti vaikkapa sanan alussa, vokaalin tai eripaikkaisen konsonantin jälkeen. Jäljellä on vielä uudenlaisen ärrän tuottamiseen totuttelu ja sen saaminen vaivattomaksi osaksi jokapäiväistä puhetta.
R-äänteen oppimiseksi on siis omaksuttava kaksi asiaa: kielenkärjen oikea sijainti hammasvallilla, sekä nopean täryn tuottaminen kielenkärjellä. Harjoituksissa käytetään usein niin sanottuja drillejä, eli toistuvia äännesarjoja, jotka tähtäävät samassa paikassa ääntyvien apuäänteiden kautta kielen oikean paikan pitämiseen ja täryn esiin houkutteluun. Äänneharjoittelussa on tärkeää jaksaa toistaa samoja ja samankaltaisia harjoituksia monta kertaa. Puheterapiassa ja kotiharjoittelussa toistomotivaatiota voidaan pitää yllä esimerkiksi erilaisilla peleillä, joiden vuorojen väleissä drillejä tehdään. Ärräpaja-sovellus on toinen, helppo tapa kannustaa toistoihin, seurata niiden määriä ja löytää aina oikeanlainen harjoitus.