Kenenkään arkipuhe ei ole täydellisen sujuvaa – itse asiassa tyypilliset sujumattomuudet, kuten pidemmät tauot joidenkin sanojen välissä, sanojen toistot (”ja ja ja…”), täytesanat (”niinku”, ”tota”) ja itsekorjaukset (”tuolilla – eiku sohvalla”) jopa lisäävät puheen ymmärrettävyyttä ja kuulijan mahdollisuuksia sisäistää kuulemaansa. Sujumattomuuksien määrästä, laadusta ja vaikutuksista puhujan elämään riippuu, onko kyseessä tyypillinen sujumattomuus, vai puheen sujuvuuden häiriö.
Änkytys
Änkytys on puheen sujuvuuden häiriö, joka ilmenee äänteiden, tavujen tai sanojen toistona (pi-pi-piha), äänteiden venymisenä (piiiiiiha) tai äänettöminä taukoina, eli blokkeina (p—-piha).
Joskus lapsen änkytys voi olla ohimenevää, kehityksellistä änkytystä, joka kuuluu kielen nopean kehityksen vaiheeseen. Puheterapeutin vastaanotolle kannattaa hakeutua, jos änkytys vaivaa lasta itseään, se on erityisen runsasta, tai jos se on kestänyt yli puoli vuotta. Lapset ovat yksilöitä suhtautumisessaan änkytykseen: jotkut eivät huomaa koko asiaa, toisia sujumattomuus ei vaivaa, ja toiset voivat kokea voimakastakin ahdistusta ja puhumisen pelkoa.
Änkytykselle ei ole löydetty kaikenkattavaa selitystä. Nykytiedon valossa suositaan ns. ämpäriteoriaa, jonka mukaan änkytys on useiden tekijöiden summa. Joskus esimerkiksi psyykkinen stressi voi olla tekijä, joka saa ”ämpärin vuotamaan yli”, eli änkytyksen ilmenemään puheessa. Usein hankalat tunteet pahentavat änkytystä, joten hyväksyvän ja rauhallisen kommunikointiympäristön luominen on tärkeää kuntoutuksessa ja änkyttäjän päivittäisessä elämässä.
Änkyttävän lapsen läheiset saattavat luonnostaan alkaa täydentää lapsen puheenvuoroja, puhua lapsen puolesta loppuun ja vältellä änkytyksestä keskustelemista. Nämä ovat yleisiä tapoja, joiden voidaan ajatella auttavan lasta, tai joita tehdään huomaamatta. Änkyttävää lasta kuitenkin auttaa parhaiten, kun hänen puheenvuoronsa kuunnellaan keskeyttämättä tai täydentämättä loppuun ja luodaan kokemus, että tärkeää on hänen sanomansa asia, ei se, miten hän sen sanoo. Änkytyksestä voi hyvin myös keskustella ikätasoisesti lapsen kanssa. Kun lapsi tietää aikuisen huomanneen, että puhuminen on välillä vaikeaa, hän ei koe olevansa asian kanssa yksin, ja voidaan välttää puhumisen pelon syntyminen. Tärkeää on myös kehuminen ja kannustaminen, ja se, ettei puhumiseen liity pakottamista.
Sokellus
Sokellus on puheen sujuvuuden häiriö, jossa puhe on nopeaa, rytmiltään epäsäännöllistä ja epäselvää. Artikulaatio voi olla epätarkkaa ja puheen tauot voivat olla liian lyhyitä tai väärissä paikoissa. Myös tavuja tai äänteitä voi jäädä sanoista pois, tai ne voivat sulautua toisiinsa. Sokeltaja ei yleensä ole tietoinen puheensa sujumattomuudesta.
Sokelluksen kuntoutuksessa harjoitellaan erilaisin puheterapeuttisin keinoin puherytmin hidastamista ja tietoisuutta omasta puheesta. Sokeltajalle ei ole hyötyä pelkistä toistuvista kehotuksista puhua hitaammin.