Lapsen puheterapiassa vanhemmat ja mahdolliset muut arjessa paljon läsnä olevat aikuiset ovat avainasemassa. Vanhempi luonnollisesti huolehtii yhdessä terapeutin kanssa puheterapian aikataulujen sopimisesta ja siitä, että käynnit toteutuvat sovittuina aikoina. Lisäksi vanhempi antaa heti terapiajakson alussa puheterapeutille tärkeää tietoa lapsen vahvuuksista, kehityskohteista, tarpeista ja mielenkiinnonkohteista, sekä osallistuu tavoitteiden asettamiseen. Hyvät kuntoutustavoitteet eivät ole jokaiselle samalla muotilla laadittuja, vaan perustuvat kuntoutujan omaan arkeen ja motivaatioon.

Monet puheterapiaharjoitteet perustuvat runsaaseen toistoon. Varsinaisia puheterapiatapaamisia on yleensä kerran tai kaksi viikossa, joten kotona tehtävien toistojen osuus kokonaisuudesta on suuri. Puheterapeutin tärkeä tehtävä onkin antaa vanhemmille ohjausta kotona toteutettavaan harjoitteluun sekä löytää yhdessä lapsen ja vanhemman kanssa keinoja saada harjoittelu tuntumaan mukavalta ja sopimaan arjen aikatauluihin. Lapsi tarvitsee aina vanhemman tukea kotiharjoittelun toteutumiseen. Aina harjoittelun ei tarvitse olla pöydän ääressä istumista ja kynän ja paperin kanssa puurtamista, vaan se voidaan yhdistää arjen hetkiin, kuten automatkoihin tai ruokailuihin, tai liittyä pelien pelaamiseen ja yhteisiin lukuhetkiin. Suoran harjoittelun lisäksi kuntoutus voi tulla arkeen muillakin tavoin, kuten uusina tapoina leikkiä tai lähestyä koulutehtäviä. Joskus käyttöön voidaan ottaa kommunikaation apukeinoja, kuten kuvia tai tukiviittomia, joiden käytön aloitus kotona on myös vanhemman vastuulla. Kiinteästi jokapäiväiseen elämään nivoutuva kuntoutus on tehokasta, sillä uudet keinot ja taidot yhdistyvät silloin suoraan todellisen arjen tilanteisiin ja muistuvat parhaiten mieleen silloin, kun niistä on hyötyä.