Varhaiset kielelliset interventiot ja huoltajien ohjaus ovat tehokkaita keinoja edistää myöhään puhumaan oppivien ja riskilasten kielellisten taitojen kehitystä.
Kehityksellisen kielihäiriön Käypä Hoito -suosituksessa todetaan: ”Tukitoimet lapsen arjen toimintaympäristössä tulee aloittaa heti, kun on herännyt epäily kielellisen kehityksen viiveestä tai poikkeavuudesta.”
Yleensä kielen kehityksen mahdollinen viive tai poikkeavuus havaitaan jo ennen kuin diagnoosin teko on mahdollista. Tukitoimien aloittaminen ei vaadi diagnoosia, eikä diagnoosin odottamista suositella, jotta tärkeää varhaista kuntoutusaikaa ei menetetä.
Käypä Hoito -suosituksen mukaan epäilyn herätessä vanhempien, neuvolan tai varhaiskasvatuksen henkilökunnan havaintojen perusteella lapsi tulee lähettää puheterapeutin ohjaukseen 2 – 2,5 vuoden iässä.
Arjen toimintaympäristön tukitoimet voivat sisältää muun muassa:
- Eleiden, kuvien ja tukiviittomien käytön ohjausta vanhemmille ja lähi-ihmisille
- Huoltajien neuvontaa ja ohjausta kielellistä kehitystä mahdollisimman hyvin tukevaan
kommunikaatioon arjessa - Tiedon välittämistä huoltajille puheen ja kielen kehityksestä, vuorovaikutuksesta,
kommunikaatiosta, kielihäiriöistä ja AAC-keinoista (puhetta tukevat ja korvaavat
kommunikaatiokeinot) - Kielellisten taitojen ja AAC-keinojen harjoittelua päiväkoti- tai opetusryhmässä, jonka olisi
hyvä olla mahdollisuuksien mukaan pienehkö - Toimintaympäristön vaikutusten, kuten meluisuuden huomioimista
- Myöhemmin tukitoimia peruskoulussa ja toisen asteen koulutuksessa
Tukitoimista AAC-keinot voivat joskus tuntua vanhemmista häiritseviltä tai tarpeettoman järeiltä toimilta, ja
esimerkiksi tukiviittomien käyttö voi herättää huolta siitä, kehittyykö puhe ollenkaan, jos lapsi kommunikoi
osin viittomalla. Tukiviittomat, kuten ei myöskään esimerkiksi kuvakommunikaatio, eivät kuitenkaan
häiritse puheen kehitystä. Ne ovat useille lapsille aluksi helpompia omaksua, kuin puhutut sanat, ja avaavat
väylän mielekkääseen kommunikaatioon. Usein tukiviittomat jouduttavat myös sanojen käytön kehitystä.
Tukiviittomia voi ajatella tapana järjestelmällistää ja täsmentää eleitä, joita lapset usein luonnostaankin
käyttävät runsaasti korvaamaan ja selventämään puhetta.
Varhaisen intervention ja huoltajien ohjauksen vaikuttavuuden näytön aste on A-tasoa, eli useat
menetelmällisesti tasokkaat tutkimukset ovat tuottaneet aiheesta samansuuntaisia tuloksia. Tutkimuksissa
todetaan, että varhaisella huoltajien ohjauksella tai kielellisellä interventiolla voidaan edistää myöhään
puhuvaan oppivien ja riskilasten kielellisten taitojen suotuisaa kehitystä.
Tutkimuksia, jotka käsittelevät varhaisen intervention ja huoltajien ohjauksen vaikuttavuutta:
Kehityksellinen kielihäiriö (kielellinen erityisvaikeus, lapset ja nuoret). Käypä Hoito -suositus. Suomalaisen
Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen asettama
työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019 (viitattu 12.6.2023). Saatavilla internetissä:
www.käypähoito.fi
Ervast, L., 2019. Varhainen interventio ja lapsen kielellinen kehitys. Näytönastekatsaus.
Roberts, M., Kaiser, A., 2011. The effectiveness of parent-implemented language interventions: a meta-
analysis. American Journal of Speech Language Pathology 2011;20: 180-99.
Roberts, M., Kaiser, A., 2015. Early intervention for toddlers with language delays: a randomized controlled
trial. Pediatrics 2015;135: 686-93
Cable, A., Domsch, C., 2011. Systematic Review of the literature on the treatment of children with late
language emergence. International Journal of Language and Communication Disorders 2011;46: 138 – 54